Kurjaksi tämä nyt on mennyt, melkein kaikki kissamme ovat pahantuulisia ja stressaantuneita :( .  Lala-mammakin vain mököttää. Kai se on myönnettävä, että minun on pakko etsiä oma koti Taistolle, joka myös Tahvona tunnetaan. Onko todella niin, että kollia ei pysty kastraattina enää laumaan palauttamaan? Sellainen höppänäkin kuin Taisto, luulisi, ettei mitään ongelmia olisi eikä tulisi, mutta niin vaan on. Rähinää, mökötystä, verinaarmuja :(. Ei nyt onneksi mitään hengenvaarallista, mutta pitemmän päälle mahdotonta.

Olen kasvattanut kissoja (ja kissalaumaani) sillä periaatteella, että jos ongelmia tulee, viimeisenä tullut lähtee, last in - first out. Jos perheen itseoikeutetut kotijumalat alkavat osoittaa stressin merkkejä, nuoremmasta päästä vähennetään, kotijumalat kuten Tatu, Pupu ja Lala eivät lähde meiltä koskaan. Eivät, ennen kuin on aika muuttaa Ison Katin luo (meidän 11-vuotiaan Aksun sanonta), jota ei toivottavasti tapahdu vielä piiitkään aikaan.

Voi kun kollipojille olisi enemmän sijoituskoteja tarjolla. Tämä käy niin sydämen päälle :´(.